Loquat (Eriobotrya japonica) on ruusukasvien heimoon kuuluva ikivihreä kasvi, joka on kotoisin Kiinasta, mutta joka on jo kauan sitten tuotu muihin Aasian maihin, erityisesti Japaniin, jossa medlaria arvostetaan ja viljellään paljon. Portugalissa sitä viljellään pääasiassa keski- ja eteläosissa, mutta myös pohjoisen rannikolla, jossa sitä kutsutaan magnórioksi tai magnólioksi.

Kiinan ja Japanin lisäksi mesiangervon viljely on levinnyt subtrooppisen tai leudon lauhkean ilmaston alueille kaikkialla maailmassa. Japani, Israel ja Brasilia ovat maailman tärkeimmät tuottajat, mutta myös monissa muissa maissa on kaupallista mesiangervotuotantoa. Euroopassa Espanja on suurin tuottaja.

Viljely ja sadonkorjuu

Lukkoa olisi kasvatettava mieluiten täydessä auringossa tai pahimmillaan puolivarjossa. Pakkanen, kova tuuli ja hyvin alhaiset lämpötilat, erityisesti alle 3 °C, vahingoittavat kukintaa ja uusia hedelmiä, kun otetaan huomioon, että kukinta ajoittuu Portugalin kylmimpiin ja sateisimpiin kuukausiin.

Viljely on melko helppoa; lokkia voidaan helposti lisätä siemenistä, mutta tiettyjen lajikkeiden kasvattamiseksi puita on lisättävä varttamalla ne lokkiin tai kvitteniin. Eräitä yleisimmin viljeltyjä lajikkeita ovat 'Tanaka', 'Peluche', 'Algerie', 'Golden Nuget', 'Mizuho' tai 'Champagne'.

Lokkaatteja voidaan kasvattaa erilaisissa kohtalaisen hedelmällisissä maaperissä, mutta niiden on oltava hyvin kuivatettuja. Kukinta ajoittuu lajikkeesta, ilmastosta ja hoidosta riippuen lokakuusta helmikuuhun, ja sadonkorjuu ajoittuu huhti-toukokuulle. Sadonkorjuun jälkeen hedelmät pilaantuvat nopeasti, mutta ne säilyvät kuitenkin noin kaksi viikkoa jääkaapissa. Itsestään hedelmöittyvä puu meidänpiha riittää keskivertoperheelle.

Huolto

Näemme yleensä, että loquat-puut jätetään usein oman onnensa nojaan, eivätkä ne saa hoitoa, joka mahdollistaisi suuremman sadon ja laadukkaammat hedelmät. Koska ne kestävät kuivuutta ja selviytyvät ilman lannoitusta, ne jätetään usein näin, ja tämä selittää niiden suosion ja läsnäolon jopa joissakin kaupunkiemme nurkissa.

Jotta loukat tuottaisivat hyvin, niitä on kuitenkin lannoitettava kompostilla ja lannalla vähintään kaksi kertaa vuodessa. Niitä on myös hyvä kastella vuoden kuivimpina aikoina, sillä silloin ne ovat yleensä jo korjatut, mutta loukat eivät pidä vettymisestä.

Tuholaiset ja taudit

Lokkaatti on melko vastustuskykyinen tuholaisia ja tauteja vastaan, mutta siihen voi kuitenkin iskeä tuholaisia, kuten kirvoja, kirvoja tai hedelmäkärpäsiä. Tautien osalta on syytä varoa antraksnoosia ja sienitauteja, joille lokkaatti on melko herkkä.

Näiden tautien ehkäisemiseksi on tavallista käyttää kuparipohjaisia tuotteita, kuten Bordeaux'n seosta. Yksi yleisimmistä sienitaudeista on Kermesis, joka voi tarttua hedelmiin, lehtiin ja uusiin versoihin.

Ominaisuudet ja käyttötarkoitukset

Hedelmistä valmistetaan myös liköörejä tai, jos niiden sokeripitoisuus on melko korkea, neepsisviiniä tai jopa alkoholia.

Persikat ovat vähäkalorisia ja sisältävät runsaasti ravintoaineita. Tärkein niistä on A-vitamiini, joten persikat ovat erittäin hyödyllisiä iholle, hiuksille ja näkökyvylle. Niissä on myös B-ryhmän vitamiineja ja E-vitamiinia sekä kivennäisaineita, kuten mangaania, kaliumia, magnesiumia ja fosforia.

Hedelmät ovat herkkiä, joten ne on syötävä mahdollisimman pian sadonkorjuun jälkeen.

Piditkö tästä artikkelista?

Lue siis lehtemme, tilaa Jardinsin Youtube-kanava ja seuraa meitä Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä.